Palautteita

Tälle sivulle on koostettu palautteita Rauhallistamon asiakkailta. Nimet ja muut mahdollisesti tunnistettavat tiedot on muutettu. Yhteistä asiakkaille näyttävät olevan motivaatio valmennukseen lähdettäessä ja ajattelun sisältämisen työstäminen sekä harjoittelu, joka jatkuu läpi elämän. 

Ei ole minun ansiotani, että palautteissa kuvatut henkilöt ovat rauhallistuneet. Minä en ole heitä voinut muuttaa. He ovat itse saaneet aikaan muutoksen itsessään. Asiakkaiden onnistumiset kuuluvat minunkin suurimpiin ilonaiheisiini. Olen todella kiitollinen ja samalla hyvin iloinen, että olen saanut auttaa monia löytämään rauhaa ja levollisuutta elämäänsä. Mielensä rauhoittaminen toimii niin monella tasolla ja levollisesta mielestä on suurta hyötyä meidän jokaisen elämässä. Lisäksi muutos ihmisen mielessä vaikuttaa hänen lähipiirissään voimakkaasti.
– Lars

”Kävin Rauhallistamon yksityisen vihanhallinta valmennuksen runsas vuosi sitten ja ajattelin nyt kertoa, miten valmennus on vaikuttanut elämääni. On sanottava, että valmennuksesta oli erittäin paljon apua minulle. Ennen valmennusta suutuin tosi helposti, koska en osannut tulkita tilanteita tarvekeskeisesti. Valmennuksen jälkeen olen suuttunut vain satunnaisesti. Mikään suuttuminen ei ole kestänyt pitkään. Tämä sen ansiosta, että nyt osaan ajatella tarvekeskeisesti. Vaimoni on erityisen iloinen, että pystyn hillitsemään itseäni nyt paljon paremmin. Riitoja meillä ei enää ole ollut. En ole raivostunut hänelle enää kertaakaan valmennuksen jälkeen. Erittäin suuri kiitos sinulle valmennuksesta. Se käänsi ajattelumallini oikeaan suuntaan. Elämäni sujuu nyt paljon paremmin.

Lisäksi voin sanoa, että koronapandemiakaan ei ole onnistunut suistamaan mieltäni takaisin entiseen. Tämä siitäkin huolimatta, että pandemian aiheuttama tietynlainen eristäytyminen turhauttaa. Ajattelen vain kaikkea sitä hyvää, mitä minulla on, niin ei tule mieleenkään suuttua.”

"Timo"

Yksilövalmennus

”Sain henkilökohtaisen oivalluksen. Minulle läheiset ihmiset eivät ole vihollisiani vaan ihmisiä tarpeineen. Se on valtava edistysaskel minulle. Kun nyt voin antaa anteeksi menneisyydelle, se on minulle iso asia.”

"Julia"

”En usko enää siihen etten voisi nauttia elämästä vapaasti tuntematta syyllisyyttä tai kipua. En tunne enää vihaa, tunnen toisinaan pientä ärtymystä mutta pystyn tämänkin tunteen käsittelemään rakentavasti antamillasi työkaluilla.

Osaan päästää irti negatiivisista tunteista ja puhumaan niistä toisen ihmisen kanssa hänen tarpeitaan kunnioittaen.”

"Iina"

”Epäilin, epäilin vahvasti. Kuitenkin jo samana iltana nukkumaan mennessäni huomasin ajattelevani asioita jotenkin toisin. Muutamassa päivässä huomasin sisälläni olleen, jatkuvassa sykkeessä pomppineen, superpallon pysähtyneen.”

"Mikko"

Sain kyllä paljon valmennukseltasi. Olen todella muuttunut vuoden takaisesta minästäni. Valmennuksella oli ja on edelleen iso vaikutus elämääni.

Viimeiseen puoleen vuoteen en muista suuttuneeni tai menettäneeni malttia. Jotenkin sitä aina pysähtyy miettimään tilannetta eri näkökulmasta, tarpeitten näkökulmasta. Yleensä se riittää rauhoittamaan tilanteen. Elämäni on tasaista ja mukavaa. Työelämä, harrastukset ja lapset. Kaikkiin riittää aikaa. Ne ovat kaikki tasapainossa. Uusi mukava nainenkin on pyörinyt kuvioissa muutaman kuukauden.

"Petri"

Minulla oli aika ajon hallitsemattomia vihanpurkauksia puolisoni kanssa. Kielenkäyttöni oli loukkaavaa. Tämän valmennuksen aikana olen puolisoni mielestä muuttunut eikä kuvaamiani vihanpurkauksia ole enää ollut.  

Puhumattomuus ja asioiden ymmärtäminen ja käsittely ei sujunut. Tuli valittua sanoja väärällä tavalla ja se aiheutti paljon väärinkäsityksiä puolisoni kanssa.  Nyt kaikki on hyvin.  

Tarvekeskeinen ajattelutapa on tuonut uuden lähestymistavan ja ymmärryksen, että asioita voidaan ylipäätään ymmärtää eri tavalla. Ymmärrys tarpeista ja niiden merkityksestä kanssakäymisessä niin läheisten kuin myös muiden kanssa on merkittävästi muuttanut vuorovaikutustani muiden kanssa. Aikaisemmin oli kauhea tarve tuoda omia asioita esille ja selittää, on vaihtunut halukkuuteen kuunnella toista.

"Eero"

Paljon on tapahtunut! En ole raivostunut yhtään kertaa tapaamisemme jälkeen. Parisuhteemme kukoistaa! Tätä en olisi ikinä uskonut! Osaan nyt (toisin kuin keväällä) kuvitella olevamme yhdessä vielä sittenkin, kun rollaattorit kolisevat.

Olimme eron partaalla silloin kun tapasin kanssasi valmennuksen merkeissä. Uusi ajattelutapa on auttanut kaikilla elämän alueilla. Tarvekeskeinen ajattelu on paradoksaalisesti tehnyt minut näkyväksi paitsi puolisolleni niin myös itselleni.

On yhtä aikaa järkyttävää ja onnellista, kun alkaa ymmärtää millainen itse on. Samoin puolisoni on tullut näkyväksi ja kuuluvaksi minulle… tajusin etten ollut enää vuosikausiin kuullut tai nähnyt häntä.

Elämäämme on tullut paljon inhimillistä lämpöä ja läheisyyttä. Olemme pystyneet käsittelemään rauhallisesti vaikeita aiheita, joista ennen olisi tullut hirveitä, monta päivää kestäviä riitoja.

Luulen, että olemme molemmat todella yllättyneitä ja iloisesti hämmentyneitä. Paljon on varmasti opittavaa ja olisi hyvä päästä viemään asioita eteenpäin. Paljon on myös kysyttävää.

Olen itse asiassa vienyt mallia ystävilleni ja sukulaisille… kaikki ovat olleet aivan innoissaan! Tietenkin se on ollut tällaista aloittelijan mietintää ja ehdotuksia tilanteiden näkemiseksi tarvekeskeisen mallin näkökulmasta.

Kaikista uskomattominta on kuitenkin… se, että olen päättänyt opiskella psykologiksi. Työni ohessa. Se oli unelma-ammattini nuorena, mutta musiikki kuitenkin vei.
Tämän päätöksen tein pari viikkoa sitten.

Puhuin jo puolisollenikin, että aion ottaa mallin (jos/kun valmistun) keskeiseksi työkaluksi. Koen, että se kietoutuu ihan kaikkeen: parisuhteeseen, vanhemmuuteen, työelämään. Eli ajatuksesi kouluttamisesta sattuu kohdallani jännittävään hetkeen..”

"Leena"

Yksilövalmennus

”On kulunut jo yli vuosi siitä, kun kävin luonasi ensin vihanhallinnan introluennolla ja sen jälkeen vaimoni kanssa yhdessä pariskunnan valmennuksessa. Minulla oli suuria ongelmia vihan ja sen hallinnan suhteen ja parisuhteemme oli hyvin lähellä päätöspistettään.

Tänään olen kiitollinen siitä, että vaimoni lähti mukaani, kun pyysin häntä osallistumaan kanssani vihanhallinnan valmennukseen.

Käyntimme luonasi on ollut aivan ratkaiseva asia parisuhteemme kannalta. En ala edes väittämään, että suuttumus olisi kokonaan kadonnut minusta, olen lapsesta asti ollut kärkevä ”kertomaan oman mielipiteeni” asioista, etenkin jos olen kokenut jonkun TEKEVÄN VÄÄRIN minua kohtaan.

Kärsivällisyys ei ole oikein koskaan ollut parhaita luonteenpiirteitäni. Uskallan kuitenkin sanoa, että viha ja suuttumus ”väärintekijöitä” ja asioita kohtaan on muuttanut muotoaan. Elämästä on tullut todellakin paljon rauhallisempaa. Tuntuu siltä, että suhtautuminen kaikkeen ympärillä olevaan on toisenlaista kuin ennen.

Tulkintojen tekeminen, toisen kertomasta tai tekemisistä, omassa päässä on ratkaisevasti vähentynyt, tilalle on astunut havaintojen tekeminen asioista. On aikaa miettiä mitä toinen sanoi tai teki, eikä sitä tarvitse tuomita. Tulkinnan ja havainnon erottaminen toisistaan on varmasti ollut tärkeimpiä asioita oivaltaa.

Vieläkin huomaan, että tulee syyllistettyä toista henkilöä tarpeettomasti ja se vähän suututtaa kun huomaa tehneensä sen. Särmät asian suhteen ovat kuitenkin hioutuneet, toivottavasti koittaa se hetki, että osaa pyytää asioita oikealla tavalla.

On ollut mukava huomata, että ihmissuhteet ovat parantuneet tämän vuoden aikana. Puolison kanssa on ilo palannut elämään. Nyt osataan jo nauraakin yhdessä samoille asioille. Olen myös huomannut, että tyttäremme on helpompi lähestyä minua kaikissa asioissa.

Työyhteisöltänikin olen saanut hyvää palautetta ja tuntuu siltä, että osaan vähän jo arvostaa itseäni ja omia tekemisiäni.

Lars, olet ollut suurena apuna meille puolisoni kanssa, suhteessa vanhempiini sekä tyttäreeni, joka on ainoa lapsemme, sekä suhteessa työyhteisööni ja ylipäätään suhtautumiseen kaikkeen täällä elämässä.

Kiitos, kun tulit vastaan matkallani. Se mitä kerroit ja opetit, kulkee aina mukanani.”

"Ilkka"

Parivalmennus

Olin joululomalla viemässä poikaani treeneihin. Huomasin, että hän ei oikein halunnutkaan mennä. Ajattelin, kuinka kiittämätön hän onkaan. Nyt kun lähdin viemään häntä, se ei kelpaakaan, vaikka hän kotona moitti kuinka ei ollut mitään tekemistä. Ärsyyntyminen alkoi nousta sisälläni. Mutta sitten muistin valmennuksen, kun sanoit, että kaikki muuttuu, kun vain ymmärrämme toisen sanomisen tai tekemisen takana olevan tarpeen.

Päätin, että nyt yritän selvittää, miksi treeni ei kelpaakaan pojalle. Kun rauhallisesti keskustelin hänen kanssaan, ymmärsin, että hän ei halua mennä treeniin tuon ryhmän kanssa, jossa on häntä vähän vanhempia poikia. Hän olisi alakynnessä.

Minulle selvisi, että hänen tarpeensa on treenata samanikäisten kanssa. Heidän kanssaan hänellä on tasaväkinen mahdollisuus pärjätä.

Heti kun ymmärsin poikani tarpeen treenata samanikäisten kanssa, kaikki suuttumiset hävisivät kerta heitolla. Ei minun tarvinnut kuin ymmärtää poikani tarve, miksi hän nyt ei ollut innostunut menemään treeneihin. Siispä sovimme, että vien hänet ensi viikolla, kun on hänen ikäistensä vuoro treenata. Hän oli siihen kovasti tyytyväinen.

"Markus"

Yksilövalmennus

Kiitos hyvästä kirjeestä ja koulutuksesta. Edelleenkään emme ole kertaakaan riidelleet tiedän että se kuulostaa tosi mahdottomalta asialta. Itse olen tietoisesti kesän aikana pyrkinyt muuttamaan omaa käytöstä ja reagointia erinäisiin tilanteisiin. Vaimoni ja veljeni perhekin on sanonut että minussa on tapahtunut suuri muutos sillä saralla. Olen huomannut itsessänikin, että kun olen alkanut sisäistää erinäisiä asioita, oma olonikin on parantunut ja olen rauhoittunut. Olen päässyt lasten kanssa paljon läheisempiin väleihin samoin jollain asteella vaimon kanssa olemme astumassa toisenlaiselle asteelle suhteessamme. Pyrimme olemaan toistemme tukena jatkossakin toki meidän täytyy keskustella ja etsiä meille sopivat rajat tässä kanssakäymisessä.

Lähdin muuttamaan omaa ajatusmaailmaani siitä ajatuksesta että jos lyön vasaralla sormeeni niin onko minun pakko paiskata sitä vasaraa hevon kuuseen? Voisinko sen sijaan laskea vasaran viereeni ja laittaa sormeni suuhun. Tämän ajatuksen pohjalta olen pystynyt aika paljon muuttumaan mutta tämä asia on pidettävä loppuelämän projektina omassa mielessä. Kiitos hyvistä sanoista videoilla ja näissä uutiskirjeissäkin.

"Janne"

Parivalmennus

Ensiksi lämmin kiitos valmennuksesta. Olen käynyt materiaalia ja nauhoitusta valmennuksesta läpi päivittäin ja olen huomannut muutoksen. En ole kokenut tarvetta huutaa tai käyttäytyä aggressiivisesti enää sen jälkeen, kun poistuin valmennuksesta. Olen ollut hieman hämilläni omasta rauhallisuudestani ja alan myös huomata muiden ihmisten tunteet ja tarpeet. Sain myös tänään kerrottua omista tarpeistani puolisolleni, joka keskusteluhetken jälkeen tarttui Löydä rauha ja ilo elämään -pdf:n. Jotakin todellakin tapahtui puolisossani: hänen ahdistunut mielentilansa alkoi silmin nähden hälventyä ja pystyimme keskustelemaan myös hänen tunteistaan ja tarpeistaan. Tämä antoi hänelle luottamusta toimia hänen mieltänsä askarruttavien kysymysten kanssa tarvelähtöisesti. Itse taas koen, että mitä tapahtuukin tapahtuu syystä ja tämä oivallus tuntuu todella vapauttavalta. Sekä minun että puolisoni motivaatio tämän urakan läpikäymiseen on nyt huipussaan. Tästä on hyvä jatkaa ja koen, että uusi ajattelu on tullut jäädäkseen. Työstämistä tämä toki vaatii moelmmilta, mutta alku on lupaava.

"Reetta"

Yksilövalmennus

Kiitos hyvästä kirjeestä ja koulutuksesta. Edelleenkään emme ole kertaakaan riidelleet tiedän että se kuulostaa tosi mahdottomalta asialta. Itse olen tietoisesti kesän aikana pyrkinyt muuttamaan omaa käytöstä ja reagointia erinäisiin tilanteisiin. Vaimoni ja veljeni perhekin on sanonut että minussa on tapahtunut suuri muutos sillä saralla. Olen huomannut itsessänikin, että kun olen alkanut sisäistää erinäisiä asioita, oma olonikin on parantunut ja olen rauhoittunut. Olen päässyt lasten kanssa paljon läheisempiin väleihin samoin jollain asteella vaimon kanssa olemme astumassa toisenlaiselle asteelle suhteessamme. Pyrimme olemaan toistemme tukena jatkossakin toki meidän täytyy keskustella ja etsiä meille sopivat rajat tässä kanssakäymisessä.

Lähdin muuttamaan omaa ajatusmaailmaani siitä ajatuksesta että jos lyön vasaralla sormeeni niin onko minun pakko paiskata sitä vasaraa hevon kuuseen? Voisinko sen sijaan laskea vasaran viereeni ja laittaa sormeni suuhun. Tämän ajatuksen pohjalta olen pystynyt aika paljon muuttumaan mutta tämä asia on pidettävä loppuelämän projektina omassa mielessä. Kiitos hyvistä sanoista videoilla ja näissä uutiskirjeissäkin.

"Janne"

Parivalmennus

”Keskustellessamme tuli pieni henkilökohtainen oivallus jonka kaltaista olen yrittänyt soveltaa elämääni jo jonkin aikaan noista verkkosivujesi teksteistä. Se oli aika yksinkertainen asia.
Jo se että läheiset eivät ole vihollisiani vaan ihmisiä tarpeineen on valtava edistysaskel minulle.
Kun nyt voin antaa anteeksi menneisyydelle, se on minulle iso asia. Todennäköisesti olen syyllistänyt eniten itse itseäni ja siksi olen ollut vihainen.
Kustannus vihanhallinnan oppimisesta ei ole suuri. Muutama satanen omasta sielunrauhasta ei ole paljon. Apu on valtava ja sopii ajatusmaailmaani.”
”Vihanhallintakoulutus oli mielestäni oikein onnistunut, siitä jäi hyvä olo ja tunne että pystyn hallitsemaan elämääni paremmin. Uskon, että tapani suhtautua asioihin on hiukan muuttunut, niin että pystyn paremmin hallitsemaan ajatteluani. Myös ymmärrys juuri tämän hetken tärkeydestä antaa aivan uuden dimension ja voimia jokapäiväiseen elämään. Jos tämän kaltaisen koulutuksen tarpeita tulee esiin muillakin, suosittelen tätä lämmöllä. Itse asiassa ihan muutenkin koska se auttaa varmasti kenen vain jokapäiväisessä elämässä.”
”Sain kaiken [etäkurssin] aineiston auki ja luin e-kirjan jo pariin otteeseen. Huomaan löytäväni itseni jokaisesta esimerkkitilanteesta, joista kirjassa kerrotaan… Tunnen itseni hölmöksi, kun muistelen miten olen käyttäytynyt. Teksti on kyllä täyttä asiaa ja olen monessa asiassa täysin samaa mieltä. Muutos vaatii kyllä ponnisteluja, mutta uskon todella sen olevan sen arvoista.
Innolla odottaen soveltamista käytäntöön!”

”Olet kyllä uskomaton ihminen. En voi muuta kuin ihailla tapaasi ja ammattitaitoasi ja kykyäsi olla läsnä ja tukena ihmisille.
Olen äärimmäisen kiitollinen, että olen löytänyt tieni luoksesi yhdessä puolisoni kanssa. Meidän suhteemme on ollut koetuksella niin monta kertaa ja sinun avun ja tuen avulla on menty eteenpäin. Taustalla toki on ollut vahvasti myös meidän kummankin halu saada asioita kuntoon ja päästä kiinni rauhallisempaan elämänmenoon yhdessä. Ilman sinun ohjaustasi en silti uskalla ajatella kuinka tässä olisi käynyt.”

”Kiitos paljon valmennuksestasi! Se oli erinomaisen hyvä. En ole itse asiassa kokenut minkäänlaista suuttumusta lievemminkään valmennuksen jälkeen. Se on kummallista. Olen lukenut lähes päivittäin materiaalia, jonka lähetit. Kiitos siitäkin. Tilanteeni vuoksi olen ollut tosin aika sekavissa mietteissä kokonaisuudessaan, mutta uskon ja koen, että asiat joista kanssasi keskustelimme, auttoivat minua monipuolisesti. Tarvekeskeisyys on mielessäni nykyisin usein. Harjoittelu jatkuu.”

”Kirjoitan nyt lyhyesti mutta olen jo huomannut uuden ajattelun ottavan sijaa elämässäni ja moni asia, mikä on tietämättäni myös stressannut minua, on väistymässä…”

Alla erään asiakkaan ensimmäinen yhteydenotto Rauhallistamoon, jossa hän kertoo ongelmista, jotka voivat olla kovinkin tuttuja monelle vanhemmalle. Etäkurssin jälkeen hän kirjoitti uudelleen muuttuneesta tilanteestaan.

”Hei. Olen kahden lapsen äiti ja elän avioliitossa ihanan miehen kanssa. Elämä ulospäin vaikuttaa hienolta, mutta sisälläni aina vaan kytevä viha estää oikeastaan jopa elämästä tätä elämää. Olen jutellut monien kanssa ja koittanut hillitä liikkumani joka purkaantuu aina ja vain viattomiin pieniin lapsiimme. Omassa lapsuudessani isä oli ankara ja huusi usein. Sairastuin syömishäiriöön teini-iässä ja nyt lapsien myötä patoutuneet vihat pulppuaa ulos. Suutun lapsille aika pienistäkin asioista. En ole koskaan lyönyt tai esim. tukistanut mutta kovakourainen olen ollut ja huutanut kamaluuksia omille lapsille. En esim. kiroile normaalisti koskaan, mutta suuttuessani kiroilen paljon. Olen ihan totaalisesti loppu! Monesti on ollut mielessä jopa lähteminen pois, koska tiedän, ettei seurani tee hyvää lapsilleni. Itsemurhakin on välillä juolahtanut mieleen masennuksen myötä. Nyt en enää jaksa kantaa tätä vihan taakkaa sisimmässäni. Asumme Keski-Suomessa ja käyn töissä. Mieheni tekee pitkää päivää enkä tiedä miten saisin järjestettyä käynnin Helsinkiin.”

"Maija"

Ensimmäinen yhteydenotto Rauhallistamoon

”Tuota… Tässä on nyt päässyt käymään niin, että ei ole kiukuttanut siitä päivästä lähtien kun luin e-kirjan vihanhallinnasta. Ennen joko suutuin, harmistuin, huusin tai raivostuin suunnilleen kerran päivässä jos oli normaali arki kotosalla. Nyt en ole oikeastaan edes ollut lähellä suuttumista, vain pari kertaa hetkellinen hmph-olo. Ennen yritin olla huutamatta ja päätin, etten enää huuda lapsille. Nyt en ole edes yrittänyt ja kaikki on sujunut hienosti! En ole pariin yöhön saanut nukuttua pahan flunssan takia. Ennen sellaiset tilanteet olivat todella räjähdysalttiita, kun olin huonovointinen ja väsynyt. Kummasti vaan ei ole silti kiukuttanut. Ihmeellisintä on, että etenkin meidän poika, joka ennen ei yhtään tykännyt halailla tai olla sylissä; sanoo nykyään ensimmäisenä aamuisin: ”Ihana äiti, olet kiva!” ja tulee oma-aloitteisesti halailemaan. Tyttären kiukut (jotka ennen tietenkin vain pahentuivat kun itsekin olin turhautunut) menevät nykyään hetkessä ohi. Koko perhe-elämä on muuttunut paremmaksi ja mieheni sanoikin pari päivää sitten osuvasti, että elämä on palannut minuun. Ajattelen lapsistani nyt paljon rakkaudellisemmin kuin aikaisemmin! Heidän kiukkunsa ovat vähentyneet ja meillä on paljon hauskempaa yhdessä ja vietän mielelläni aikaa heidän kanssaan (sen sijaan että ajattelisin heidän olevan riesa ja toivoisin heidän jättävän minut rauhaan, kuten aiemmin tein.)”

"Maija"

Vihanhallinnan etäkurssin jälkeen

Aikaa on vierähtänyt enemmän kuin sovittiin siitä kun tapasimme mieheni kanssa sinut. Tämä aika on kulunut kuin siivillä. Heti alkuun minun on todettava, että käyntimme luonasi muutti elämäni kertaheitolla suuntaan johon en koskaan uskonut pääseväni. Olen kantanut harteillani menneisyyteni painolastia ja antanut sen hallita elämääni ja valintojani. En oikeastaan koskaan ole tietänyt mitä sana onni tai tyytyväisyys edes tarkoittaa. Olen aina ollut hiukan ”takakireä” ihminen joka on nähnyt vain uhkia ympärillään. En ole koskaan ollut vapautunut, spontaani saatikka iloinen kuin hetkittäin.
Luonasi tapahtui jotain ihmeellistä ja samalla jotain kaunista. Rakastuin elämään. Päästin irti ajatuksista ja ahdistavista tunteista.

Niitä tulee edelleen mutta päästän niistä irti ja hymyilen niille. En usko enää siihen etten voisi nauttia elämästä vapaasti tuntematta syyllisyyttä tai kipua. En tunne enää vihaa, tunnen toisinaan pientä ärtymystä mutta pystyn tämänkin tunteen käsittelemään rakentavasti antamillasi työkaluilla. Osaan päästää irti negatiivisista tunteista ja puhumaan niistä toisen ihmisen kanssa hänen tarpeitaan kunnioittaen. Olen onnellinen ihminen. Hymyilen paljon ja nauran itselleni. Puhun paljon ja opettelen samalla paljon lukemalla kirjoituksiasi. Pidän vihapäiväkirjaa sekä kiitollisuuspäiväkirjaa. Suhteeni puolisooni on muuttunut todella paljon.

Teemme paljon yhdessä asioita. Osaamme nauttia toisistamme nyt aivan uudella tavalla.

Haluan kiittää sinua tästä polusta jonne meidät ohjasit. Avasit tietämättäsi minulta painavat kahleet ranteistani ja opetit minut tuntemaan iloa ja rauhaa. Mitkään sanat maailmassa eivät riitä kiittämään tästä mutta muuta en voi. Iso, lämmin kiitos siitä sinulle! 

Teet arvokasta työtä.

Puolisoni pyysi myös välittämään kiitoksensa! Hänen sanoin: ”Teit vaimostani onnellisen ihmisen ja siinä rinnalla on myös minun helppo olla onnellinen.”

Kiitos!

"Iina"

Parivalmennus

Kuvailit luonasi käydessämme miten joku oli oven sulkeuduttua jo tuntenut uuden elämän ja valaistumisen löytyneen. Tai vähintään viikossa pitäisi huomata muutoksen. Epäilin, epäilin vahvasti. Kuitenkin jo samana iltana nukkumaan mennessäni huomasin ajattelevani asioita jotenkin toisin. Muutamassa päivässä huomasin sisälläni olleen, jatkuvassa sykkeessä pomppineen superpallon pysähtyneen. Pohdin omia ja muiden tarpeita. Aloin ymmärtää äitiäni, veljeäni ja ennen kaikkea puolisoani paremmin. Pohdin ihmisten tarpeita myös kaupan kassalla, harrastuksessa ja lasta kuunnellessani. Olen oppinut hidastamaan ja vetämään henkeä. Ärsyynnyn edelleen ja puolisoni saa sen ikäväkseni edelleen tuntea, mutta se jää ärsyyntymiseen eikä kiihdy siitä.
Hetkessä eläminen, silmien sulkeminen ja kuuntelemaan keskittyminen on ollut hienoa. Olen tajunnut onneni olevan juuri nyt ja tässä minulla. Ei sitten joskus kun vihdoin saan sen. Onnesta pitää vain ottaa kiinni tässä hetkessä ja nauttia.
Tahtoikäinen luo minun hermoilleni suurimman haasteen ja tähän olen etsinyt neuvolan kautta lisäapua. Uskon sinun oppiesi sekä neuvolan ohjeiden avustuksella kasvattavani osaltani esikoisestammekin rauhallisemman aikuisen mitä äitinsä on ollut. Parisuhdeasiat vaativat pitkäjä nteistä työtä korjaantuakseen ja vihdoin uskallan varovasti uskoa, että sinun opeillasi parempi tulevaisuus voi olla mahdollista. Ainakin oma oloni on parempi ja toiveikkaampi kuin vuosiin.
"Mikko"

Parivalmennus