Huomaamattamme moitimme toista henkilöä, koska mittaamme maailmaamme omien mittareidemme kautta. Kuinkas ollakaan toisesta henkilöstä (puolisosta, lapsista, vanhemmista, työkavereista ja monesta muusta), löydämme koko ajan asioita joita haluaisimme muuttaa. Hän sanoo ja tekee asioita mielestämme väärin. Me yritämme parhaamme mukaan korjata esim. puolisoamme, jotta hän olisi sellainen kuin haluaisimme hänen olevan.
Kaikista muutosyrityksistämme huolimatta väittäisin, että on harvinaista, että esimerkiksi puoliso muuttaisi toimintaansa niin, että se olisi omien mieltymystemme mukainen. Usein käy juuri päinvastoin. Kiinnitämme huomiomme yhä uusiin epäkohtiin hänen käyttäytymisestään. Huomauttamisesta tulee meille tapa. Ennen pitkää toinen kuulee pääasiassa vain moitteita meiltä. Sen kanssa on vaikea elää. Toinen joka saa kuulla jatkuvaa moittimista, toivoo koko ajan, että kun saamme tuon ja tuon asian kuntoon ja kunhan saavutamme tuon asian, sitten varmaan toinen on tyytyväinen ja lopettaa jatkuvan moitteiden ryöpyn. No kuten hyvin tiedä hyvä lukijani, mikään ei muutu. Pariskunta on moitteiden ja syyttelyn syvenevällä tiellä. Aletaan hakea syitä puolison vanhemmista ja puolison suvusta yleisestikin. Halutaan saada ymmärrys, miksi puoliso käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Kun käyttäytymistä ei voi ymmärtää, ryhdytään kuvittelemaan mistä se oikein johtuu, että toinen on sellainen kun on.
Tällaisessa pohdinnassa on tyypillistä, että syyllinen löytyy aina jostain ulkopuolelta. Se on puolison äidin tai isän vika, että puoliso toimii niin kuin toimii, hänen sukunsa on juuri tuommoista kummaa väkeä. Ja niin edelleen. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen.
Tällaisissa tilanteissa meillä on kaksi vaihtoehtoa:
- Yritämme muuttaa ympäristössä olevia niin, että maailma muuttuu sellaiseksi kuin haluaisimme sen olevan.
- Muutamme itseämme ja opettelemme uuden ajattelutavan, jonka omaksuttuamme me suhtaudumme hyvin eri tavalla toisiin, eikä heidän sanominen tai tekeminen enää aiheuta suuttumista meissä.
Lähes kaikki ihmiset ovat tuossa ensin mainitussa vaihtoehdossa. Tuossa traagisessa ajattelussa oleminen aiheuttaa valtavat määrät suuttumisia, raivoa ja vihaa joka päivä.
On aika herätä ymmärtämään, että:
Suuttuminen on
seurausta traagisesta
väärinymmärryksestä
On kysymys väärinymmärryksestä, koska me vain ajattelemme, että toinen on tehnyt väärin! Ei hän ole tehnyt väärin tai sanonut väärin. Me olemme vain oppineet ajattelemaan niin. Samalla me oikeutamme itsellemme suuttumisen toiselle.
Traagiseksi tämän tekee se, että kun me suutumme, me pilaamme pitkälti mahdollisuutemme saada omat tarpeemme tyydytettyä. Ei toinen halua kuulla suuttuneessa mielentilassa olevaa toista ihmistä. Aina kun me suutumme, menetämme mahdollisuutemme esittää pyyntö, joka olisi suuttumiseen verrattuna paljon tehokkaampi tapa toimia niin, että tarpeemme tulevat tyydytettyä.
On ehkä hyödyllistä myös muistuttaa mieliin se, että ihminen oikeastaan viestittää vain kahta asiaa kaikella mitä hän sanoo: kiitos, tai minä haluaisin (thank you or please). Elämämme pyörii hyvin kiinteästi tarpeittemme ympärillä. On siksi luonnollista, että puheenaiheemme rajoittuvat pitkälti noihin kahteen. Esitän kiitoksen toiselle siitä, että hän on jotenkin auttanut minua (rikastuttanut elämääni) tai esitän hänelle pyynnön jostain jonka ajattelen rikastuttavan elämääni.
Tee raju muutos omaan elämääsi ja jätä radikaalisti pois kaikkinainen viha ja suuttumus omasta elämästäsi! Muutokseen menee tyypillisesti aikaa alle kaksi viikkoa.
Ota yhteyttä ja selosta, miten haluaisit muuttaa omaa elämää tai perheesi elämää. Vastaan sinulle ja teen ehdotuksen, miten uskon että se voidaan toteuttaa.
————-